Näytetään tekstit, joissa on tunniste epson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste epson. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, maaliskuuta 10, 2013

Hahnemühlen tulostuspapereita testissä


Kuva&Kamera-messuilta tarttui kainaloon myös näytepaketillinen saksalaisen Hahnemühlen tulostuspapereita. Näytepakkauksia oli tarjollaa muutamaa erilaista kombinaatiota, minulle omimmalta kokeiltavalta tuntui "Matt FineArt - smooth"-setti joka sisältää A4-koossa kaksi lehteä kustakin seuraavasta paperista:
  • Rice Paper, 100gsm
  • Phot Rag Book and album, 220gsm
  • Bamboo, 290gsm
  • Photo Rag Ultra Smooth, 305gsm
  • Photo Rag, 308gsm
  • Photo Rag Bright White, 310gsm
  • Daguerre Canvas, 400gsm
Näistä vähiten kiinnostavia itselleni olivat nuo erikoisemmat Daguerre Canvas joka on siis vahakangas-tyyppinen canvas-taulumetriaali ja Rice Paper joka on todella hento, perinteistä japanilaista riisipaperia jäljittelevä läpikuultava materiaali. Ehkä keksin näille käyttöä myöhemmin mutta nyt keskityin paksumpiin papereihin.

Näytepakkauksia myytiin messuilla kympillä ja minusta on kiva että se sisältää sentään kaksi kappaletta kaikkia papereita, monen muun valmistajan näytepaketeissa on vain yksi lehti kutakin. Jos vaikkapa onnistuu rypistämään sen ainoan mallikappaleen niin joutuukin hankkimaan toisen paketillisen!



Tein testitulosteet erilaisille n. 300gsm Photo Rag -papereille sekä Bamboolle, joille kaikille siis käytetään Epsonissa mattamustaa mustetta. Hahnemühlen Photo Ragit ovat happovapaita, puskuroituja puuvillalumppupapereita ja Bamboossa käytetään 90-prosenttisesti bambukuituja puuvillan osuuden ollessa loput 10%. Tulostimena toimi oma Epson R3000:seni jolle latasin valmistajan sivuilta kullekin paperille oman icc-profiilinsa. Kyse ei ollut mistään tieteellisestä kokeesta joten valitsin yhden tuoreen mustavalkoisen kuvani testiä varten, sillä halusin ensisijaisesti tietää miten nämä paperit toimivat juuri sellaisessa käytössä jossa minä niitä tulisin käyttämään. Vertailun vuoksi vetäisin vielä saman kuvan pitempään käytössäni olleille Canson Infinity Rag Photographiquelle (310gsm) sekä eniten käyttämälleni "arkipaperille" Epson Archival Mattelle. Epsonin paperi ei vahvuudeltaan nyt vastannut muita vertailussa olleita papereita eikä ole samalla tavalla museolaatuinenkaan mutta halusin vain nähdä millaisia eroja tuohon huomattavasti edullisempaan paperiin verrattuna näkisin.

Tarkastelin tulosteita sekä luonnon- että keinovalossa ja täytyy ensin kyllä mainita että nämä kaikki ovat näyttelyvedostasoisia materiaalia, eli erot johtuvat enemmänkin mieltymyksistä kuin paperien paremmudesta toisiinsa nähden.

Hahnemühle Photo Rag Bright White 310gsm on testijoukosta selvästi erottuva kirkkaan valkoisen pohjansa vuoksi, ja nimensä mukaisesti se sisältääkin enemmän optisia kirkasteita (OBA) kuin muut vertailupaperit. Epson Archival Matte on samalla tavalla puhtaan valkoinen kuin Bright White, Epson on tosin ehkä vielä hiukan valkoisempi kuin Hahnemühlen Bright White. Mikäli haluaa vedoksiinsa kirkkaat valkoiset ja kovemman kontrastin, Bright White on varmasti hyvä valinta. Optiset kirkasteet vaikuttavat toki printtien säilyvyyteen - mikäli on tarkoitus tehdä isältä pojalle -tyyppisiä printtejä tämä on otettava huomioon. Kirkasteet siis kellastuvat ajan myötä, mutta yksi ihmisikä ei taida riittää tämän asian käytännön testaamiseen. Kuten aina, internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy kyllä tutkimustuloksia tästäkin aiheesta.

Photo Rag Ultra Smooth 305gsm sisältää sekin tuotekortin mukaan suunnilleen saman verran kirkasteita kuin Bright White, mutta se on silti huomattavasti lämminsävyisempi paperi. Nimensä mukaisesti paperin pinta on sileämpi kuin muissa Photo Rag -papereissa, siinä ei ole tekstuuria käytännössä lainkaan.

Photo Rag 308gsm itseasiasiassa sisältää sekin optisia kirkasteita, tuotetietojen mukaan "OBA content" on kuitenkin "very low". Paperin tekstuuri on samanlainen kuin Bright Whitessakin, hillitty mutta silti selvästi havaittavissa toisin kuin Ultra Smoothissa. Kuvittelin tämän paperin olevan lähimpänä Cansonin vertailupaperia (Rag Photographique 310gsm) mutta kyllä Hahnemühle on huomattavasti kirkkaamman valkoinen paperi.


Bamboo 290gsm ei sitten sisällä kirkasteita ollenkaan ja se onkin selvästi lämminsävyisempi kuin muut vertailun paperit. Tämä ei ole huono asia, itse ainakin tykkään nimenomaan mustavalkoisissa tulosteissa lämminsävyisemmästä pohjasta. Kannattaa huomioida että samalla tulosteen kontrasti laskee verrattuna kirkkaamman valkoisiin papereihin. Se, kumpi on parempi, on sitten vain ja ainoastaan mielipidekysymys, mutta minä ainakin itse tykkäsin nimenomaan tästä lämminsävyisestä bambupaperista kaikkein eniten. Värikuvien tulostamiseen se ei pohjasävynsä vuoksi ehkä ole paras vaihtoehto mutta mustavalkoisille se toimii hienosti.

Vanha suosikkini Canson Infinity Rag Photographique 310gsm piti pintansa hyvin tässä seurassa. Se ei sisällä optisia kirkasteita ja olikin lämminsävyisin lukuunottamatta Hahnemühlen Bamboo -paperia. Cansonin pinta on sileämpi kuin tavallisissa Photo Rageissa, ollen lähempänä Ultra Smoothia tekstuuriltaan.

Eroja on myös eri valmistajien paperiprofiileissa, tämä testikuva tulostui lämpöisempänä Cansonin profiililla kuin Hahnemühlen. Epsonin omat ajurit taas tekivät selvästi kylmemmän version muutenkin kliinisen valkoiselle paperille. Eli papereita vertaillessa pitää huomioida koko ketjun vaikutus printteri, musteet ja profiilit mukaanluettuna.

Loppujen lopuksi luulen jatkavani Cansonin Rag Photographiquen käyttöä "parempien" printtien materiaalina mutta varsinkin jos kuva kaipaa hiukan tekstuuria paperilta en epäröisi hetkeäkään Hahnemühlen Bamboon käyttöönottoa. Saatanpa jopa laittaa tilaukseen paketillisen.




sunnuntaina, joulukuuta 02, 2012

Ensimmäinen rulla skannattu: Minolta X-9 ja Ilford XP2 Super

Siperia opettaa
Minolta X-9, Minolta 50mm/1.7, f2.8, Ilford XP2 Super

Tämän jutun kuva on ensimmäiseltä rullalta jonka kuvasin manuaali-Minoltalla josta kirjoittelin  edellisessä jutussani. Kuvassa näkyy myös syy siihen miksi kamerahommat ovat jääneet välillä taka-alalle. Toisaalta kuvassa näkyy myös se, että nykyään on lähdettävä ulos kelissä kuin kelissä, joka saattaa olla kuvaamisharrastuksen kannalta hyväkin asia nettifoorumeiden selailun sijaan?

No, asiaan. Valotin ensimmäisen rullan EI 200 mukaan kuten nettiviisaus kertoi ja olen ihan tyytyväinen tuloksiin. Ilford XP2 Super ei todellakaan ole rakeista huippuvaloissa ja vaaleassa päässä muutenkaan, joten se sopii hienosti esimerkiksi uuden puhtaan lumihangen tapaisiin kohteisiin. Ja koska kyseessä on kromogeeninen filmi, sen skannaaminen on varsin iisiä - ihan perussäädöillä ja kuluttajatason tasoskannerilla (Epson V500) saa kelvollista tavaraa. En edes käyttänyt mitään multi-pass tai pölynpoistotoimintoja tällä kertaa. Lisäksi sain Tunnin kuvasta pyydettyä negat nyt kuuden kuvan pätkinä joka nopeutti skannaamista entisestään (pro tip).

Printtailin rullalta pari kuvaa A4-paperille ja ne näyttivät ihan hyvältä. Skannauksen jälkeen säädin vähän kontrastia, turautin kunnolla terävöitystä ja kloonailin pois pölyjä - helppoa verrattuna aikaisempiin yrityksiini saada itsekehitetystä Tri-X:stä jotain tulostuskelpoista aikaiseksi samalla skannerilla.

Koska negatiiveista tuli kuitenkin aika tummia, ajattelin valottaa seuraavan rullan EI 250 mukaan ja katsoa miltä se sitten näyttää. Valoa on nyt vaan sen verran vähän täällä Suomenniemellä tähän aikaan vuodesta että saa nähdä koska ehdin rullallisen kuvaamaan. Onneksi satoi tuo luonnollinen heijastin maahan näinkin aikaisin niin ei tarvitse ihan säkkipimeässä tarpoa.

Ei muuta kuin häntä heiluen ulos ja kuvaamaan!

tiistaina, kesäkuuta 12, 2012

Harjoitteluprojektia

Harmaalokki
Sony a850, 210mm, f5.6, ISO 640





Ajatuksena oli keksiä valokuvausprojekti kesäksi. Kun satuin lukemaan The Online Photographerin blogipostauksen tulostamisen opettelemisesta samoihin aikoihin, ensimmäinen puoli päätöksestä oli tehty. Ideana pähkinänkuoressa on siis tulostaa yksi valokuva päivässä ja oppia projektin kuluessa tekemään yhä parempia tulosteita omista valokuvistaan. Itse olen muutenkin ollut aina sitä mieltä että vasta paperilla oleva valokuva on oikeastaan valmis kuva joten oli luonnollista valita tulostamisen opettelu teemaksi. Mutta mitäpä sitä sitten tulostelisi?

Olen aiemminkin linkittänyt samaisen herra Johnstonin vanhan artikkelin projektista, jossa on hiukan samanlainen perusajatus kuin edellämainitussa harjoituksessa. Siinä ajatuksena on pyhittää kerran viikossa aikaa ja yksi rullallinen filmiä valokuvaamiselle ja tehdä joka viikon rullalliselta yksi ja vain yksi iso printti jota tarkastelemalla sitten ehkä oppii jotain omasta valokuvaamisestaan.

Molemmissa harjoituksissa on periaatteena se, että tekemällä oppii ja mitä enemmän käyttää aikaa, miettii ja kiinnittää huomiota tekemiseensä, sitä enemmän siitä saa irti. Toistuva prosessi helpottaa tuomalla järjestystä tekemiseen ja auttaa sen "tyhjän sivun" syndrooman ylitse. Yksinkertaisemmin sanottuna siis harjoittelu tekee mestarin.

No, muodostin itselleni harjoitteluprosessin kesäksi soveltaen hiukan edellä mainittuja harjoituksia. Prosessi on rakennettu ihan pelkästään oman henkilökohtaisen aikatauluni ehdoilla, ja se menee seuraavasti:

Viikonloppuisin pyrin pyhittämään ainakin muutaman tunnin lintujen kuvaamiselle. Kirjoittelinkin eläintarhazoomeista edellisessä jutussani, ja aion siis ottaa molemmat mainitut putket kesän aikana kovempaan käyttöön kesämökin lähitienoon lintujen kuvaamisessa. Paitsi että saan täten joka viikko uutta raakamateriaalia tulostamisen harjoitteluun, on lintujen tarkkailu lähiluonnossa ihan sellaisenaankin mukavaa puuhaa. Erityisesti olen ajatellut keskittyä mökkisaaren lokkipopulaation elämänmenon dokumentoimiseen - kuvauskohteet ovat helposti saavutettavissa vaikkeivät mitään citylokkeja olekaan, ilmeikkäitä ja lisäksi teknisesti haastavia (siis hohtavan valkoisia).

Kalalokki
Sony a850, 300mm, f7.1 ISO 640


Arki-iltoina sitten pyrin tekemään neljä printtiä edellisen viikonlopun kuvasadosta valikoiduista kuvista kuten TOPin harjoituksessakin. Paperiksi valitsin edullisen Epsonin Archival Matte -paperin A4-koossa ja tulosteet teen Epsonin R3000:lla. Todennäköisesti tulen sitten vielä aika ajoin valitsemaan näistä harjoitusprinteistä jonkun kuvan josta yritän sitten tehdä vielä paremman A3-kokoisen tulosteen. Voisihan näillä lokkikuvilla esimerkiksi sisustaa ulkohuussia?

Kalalokki
Sony a850, 200mm, f5.6, ISO 640

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012

Taas filmitripillä - Olympus Trip 35

Kun tarpeeksi kauan horisee lähipiirissään kameroista, alkaa sitä leimautumaan jonkinlaiseksi kamerafriikiksi. Se ei ole pelkästään huono asia. Jonkin aikaa sitten sain puhelinsoiton, koska kaappien siivouksen yhteydessä oli löytynyt vanha kamera ja soittaja kysyi että haluaisinko sen. "No mitä siinä lukee?" kysyin. "Olympus Trip 35". "Jos se näyttää ehjältä niin tottakai, kiitos!"

Olympus Trip 35
Vanhempi metallinapilla varustettu malli


Ja ihan ehjähän se oli, totesin pari päivää myöhemmin, hyvin pidetty jopa. Alkuperäisessä Olympuksen nahkaisessa neverready-kotelossa, etutulppakin tallessa vielä. Ja minä kun tykkään näistä eilispäivän mekaanisista kompakteista kolmevitosista, kuten Rollei 35:sta.

Trip on varsin helppo kamera kaiken kaikkiaan. Siinä on seleenikennolla toimiva valotusmittari, joka täysin mekaanisesti valitsee sekä suljinajan että aukon valon mukaan. "A"-asennossa kuvaajalla ei siis ole mitään muuta valittavaa kuin tarkennusetäisyys ja sommittelu. Tarkennuksestakin on tehty mahdollisimman helppoa, sillä tarkennusrenkaassa on vain neljä vaihtoehtoa. Pää, kaksi päätä, ukkelit ja vuoret. Suomeksi siis (ja tämän voi tarkistaa tarkennusrenkaan kääntöpuolelta) 1m, 1.5m, 3m ja ääretön. Kun lisäksi selvittää itselleen hiukan kameran mekaniikkaa niin pääsee jo pitkälle näinkin vähillä säädöillä. Hienointa Tripissä näin vuosikymmenten jälkeen on tietenkin se, että se ei tarvitse minkään valtakunnan patteria toimiakseen - todellinen ekokamera toimii aurinkovoimalla. Valotuksen saa "lukittua" painamalla laukaisimen puoleen väliin, jonka jälkeen kuvan voi sommitella uudelleen. Tätä kannattaa harjoitella esimerkiksi vastavaloon kuvattaessa, sillä kamera tuntuu muuten valottavan aikalailla huippuvalojen perusteella. Toinen vaihtoehto on kääntää filmiherkkyyden valitsinta objektiivin nokalla muutama pykälä pienemmälle, kunhan muistaa sitten siirtää sen takaisin. Negafilkalla dynamiikkaa kuitenkin riittää!

Bussipysäkillä
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan


Tripissä on vain kaksi valotusaikaa, 1/40 ja 1/200, joista kamera jollain sumealla logiikalla valitsee sopivamman. Linssi on 2.8-valovoimainen neljäkymmentämillinen, oikein sopiva moneen tilanteeseen, varsinkin lomakuvaamiseen, johon kamera nimensä mukaisesti on alunperin tarkoitettukin. Etsimestä voi ensin tarkistaa, näkyykö lomakumppanista pää ja hartiat, puolivartalo vai kokovartalo ja sitten vain valitaan tarkennus sen mukaan. Maisemakuvia varten käännetään rengas sitten vuoristoasentoon.



Mikäli valo ei riitä f2.8 ja 1/40 sekunnin valotuksella, etsimeen nousee punainen lippu ja kamera ei suostu ottamaan kuvaa ollenkaan! Tässä tilanteessa kekseliäs kuvaaja voi vielä kääntää aukkorenkaan "A"-asennosta kohtaan 2.8 jolloin kamera luulee kuvaavansa salamavalolla ja käyttää suljinaikaa 1/40 ja siis aukkoa 2.8. Kuva alivalottuu, mutta mikäli valo melkein riittää, negafilkalle saa sitten ainakin jotain talteen.

Asetelma talvipuutarhasta
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan, mustavalkokonversio Bibblessä
Samoihin aikoihin kävin Balderin salissa vuosittaisella kamerakirppiksellä, josta mukaani tarttui viisi rullaa vanhentunutta Kodakin Portra 400NC:tä. "Match made in heaven", siis taivaassa tehty tulitikku, ajattelin ja lähdin Portra-Tripille.

Talvipuutarhassa vastavaloon
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan

Oheiset kuvat on kaikki otettu Olympus Tripillä Portra nelisataselle ja skannattu Epson V500-tasoskannerilla, josta kirjoittelinkin jo aiemmin oman artikkelinsa tänne, mutta sanottakoon tässäkin vielä että laatu riittää kinofilmistäkin moneen käyttöön ja homma pelittää helposti (jopa tällä Linuxilla). Kehitytin rullat Tunnin Kuvassa Espoossa joka toimi nimensä mukaisesti. Harmillisesti siellä näköjään leikataan rullat viiden kuvan pätkiksi vaikka Epsoniin mahtuisi kuusi... pitänee ensi kerralla kysyä erikoiskohtelua.

Talvipuutarhan kukkaloistoa
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan

Vielä huomio Epsonin pitimillä skannaamiseen liittyen: kannattaa hiukan nähdä vaivaa jotta saa kuprulla olevat negatiivit suoriksi ennen skannausta. Annoin omieni olla paksun kirjan välissä yön yli joka jonkin verran auttoi asiaan. Tämä ei sitten ole mikään arkistolaitoksen hyväksymä menettelytapa negatiivien kanssa!

Talvipuutarhassa
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan, mustavalkokonversio Bibblessä
Olympus Trip 35 on hauska kamera, kun sen filosofiaan ja rajoitteisiin hiukan perehtyy. Eikä näitä ole hankalaa löytää, Trippejä valmistettiin kai miljoonia, joista ainakin osa on säilynyt nykypäiviin asti käyttökunnossa. Esimerkiksi katukuvaajalla tämä olisi oivallinen peli, tarkennus vain siihen kahden ukkelin kohdalle ja kuvaamaan. Automaattivalotus tuntuu toimivan erittäin hyvin ja laukaisukin on hiirenhiljainen. Eikä patteri lopu koskaan!

perjantaina, tammikuuta 06, 2012

Epson R3000 ja Ubuntu valokuvien tulostamisessa


Erkki
Sony a850, 50mm, f2, ISO 800
Linux-käyttäjillä on usein hieman lapsipuolen asema kun aletaan puhumaan oheislaitteista. Aiemmin kirjoittelin onnellisena monitorin kalibroinnista Ubuntun kanssa. Iloinen yllätys oli että homma toimii nykyään Linuxillakin ihan hienosti.

Tästä innostuneena olinkin sitten valmis ottamaan seuraavan haasteen vastaan, nimittäin korkealaatuisen valokuvatulostamisen Linux-ympäristössä. Arvelin, että homma ei toimisi ihan suoraan laatikosta. Ensimmäinen kysymys olikin sitten tulostimen valinta. Valokuvien tulostamiseen kelpoisia kotikäyttäjän malleja löytyy käytännössä kolmelta valmistajalta, Epsonilta, Canonilta sekä HP:ltä. Koska näistä valmistajista yksi tarjoaa verkkosivuillaan suoraan ladattavaksi myös ajurit Linuxille, merkin valinta oli helppo - Epson on ainoa joka muistaa myös meitä Linux-käyttäjiä! Ajuri asentuu kuten mikä tahansa Ubuntu-paketti.

Mallin valitseminenkin oli pienen verkkoselailun jälkeen melko selvää. Epsonin uudessa R3000 -mallissa oli kaikki haluamani ominaisuudet:

  • A3+ -kokoinen tulostus ja tuki paksummille taidepapereille
  • Pigmenttimusteet, tarpeeksi eri mustia
  • Matta- ja valokuvamustan kasetit yhtäaikaa printterissä, ei tarvetta vaihdella
  • Laadukas tulostusjälki, myös mustavalkoisissa
  • Ne Linux-ajurit
  • Isommat mustekasetit kuin aiemmassa R2880-mallissa


Värinhallinta, GIMP ja paperien profiilit

Koska työnkulku oli jo aiemmin värihallittu monitorin osalta, oli seuraava suuri kysymys että saanko käytössäni olevilla ohjelmilla tulostettua käyttäen eri paperinvalmistajien icc-profiileja. Kunkin paperinvalmistajan sivuilta saa ladattua omalle tulostimelle ja paperille tehdyn väriprofiilin. Näitä kannattaa käyttää!

Olen tulostanut GIMPistä käsin seuraavanlaisella työnkululla:

  1. Valmis kuva skaalataan oikean kokoiseksi. GIMPissä tämä tapahtuu "Image"-valikon "Scale image"-toiminnolla. Olen käyttänyt 360ppi:tä, ja kuvan koko sitten valitun paperin mukaan. Omasta mielestäni tulosteet ovat arvokkaamman oloisia kun reunoille jättää tarpeeksi "marginaalia" mutta tämä on tietenkin makuasia.
  2. Seuraavaksi muunnetaan kuva valitun paperin profiiliin. GIMPissä valitaan siis "Image" - "Mode" - "Convert to color profile". Avautuvassa dialogi-ikkunassa sitten "Select profile from disk" ja klikataan oikea profiili. Lisäksi valitaan "perceptual" ja "black point compensation".
  3. Nyt kuva on valmis tulostettavaksi.
  4. Seuraavaksi avataan tulostusdialogi eli "File" -valikosta "Print", valitaan oikea printteri.
  5. "Page setup" - välilehdellä ainakin Epsonin tapauksessa valitaan oikea paperilaatu. Olen tulostanut lähinnä Cansonin Rag Photographiquelle, jolloin sopiva valinta on "Velvet Fine Art Paper". Tarkistetaan myös että "Paper source" on oikein, Epsonilla "Front - fine art" koska käytössäni on ns. taidepaperia joka ladataan R3000:seen edestä.
  6. "Image settings" -välilehdellä tarkastetaan että kuva sopii paperille ja marginaalit ovat oikein.
  7. "Job"-välilehdellä ei ole mitään ihmeempää merkitystä tässä tilanteessa.
  8. "Advanced"-välilehdellä on tärkeää valita oikea muste. Mattapaperin tapauksessa siis "Matte black ink". "Color" ja "Quality" valitaan tulostettavan kuvan mukaan. Seuraava valinta eli "Mode" onkin sitten ehkä kaikkein tärkein. Koska kuva on jo aiemmin muunnettu oikeaan profiiliin, tässä pitää valita "Off (no color adjustment)". Muussa tapauksessa ajuri tekee vielä toisen muunnoksen valitun paperityypin perusteella ja lopputulos näyttää aika pahalta. Tuli kokeiltua.
  9. Kun kaikki on valittu kohdalleen, painetaan "Print"-nappia ja kuva tulostuu! Otetaan kuppi kahvia ja ihaillaan upeaa tulostusjälkeä.


Printtien esittely webissä on mahdotonta, mutta esimerkiksi tämän jutun alussa oleva Erkki-koiran kuva näyttää Epsonilla Canson Rag Photographiquelle tulostettuna hienolta


Mutinaa musteista

Epsonin vahvana puolena aiempaan malliin verrattuna mainostetaan sitä, että sekä matta- että kiiltävä musta mustekasetti saavat olla koneessa yhtäaikaa ja tulostin osaa sitten itse vaihtaa oikean musteen käyttöön. Hienoa. Ongelma on kuitenkin se, että aina kun vaihdetaan mustetyyppiä, Epson suihkuttelee itsekseen tulostuspäät tyhjäksi väärästä musteesta ja täyttää ne oikealla. Tässä operaatiossa kuluu ihan tuhottomasti mustetta hukkaan. Ja koska musteet ovat aika hintavia, kannattaa etukäteen suunnitella tulostamisiaan sen verran ettei kovin usein ainakaan tarvitse vihtaa edes takaisin matasta kiiltävään. Erityisesti tämä tietenkin korostuu uuden tulostimen kanssa kun haluaa kokeilla kaikenlaisia paperilaatuja löytääkseen mieleisensä. Koska olen mieltynyt mattapintaisiin kuviin, olen päätynyt tulostamaan lähes yksinomaan Canson Rag Photographique 310gsm -paperille. Kirjoittelen varmaankin papereista enemmän tulevissa postauksissani.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan olin jälleen kerran positiivisesti yllättynyt kuinka helposti taidetulostaminenkin onnistuu nykyään myös Linux-ympäristössä.

Plussat ja miinukset

+ Upeat tulosteet
+ Parhaat materiaalit käytettävissä
+ Nopea
+ Hiljainen

- Musteen tuhlaus vaihdettaessa mattamateriaalista kiiltävään