Päivän kuva

Donna luimuilee
Olympus OM-D E-M5, M.Zuiko 45mm, f3.5, ISO 400, salama

Olympus FL-300R pikkusalama testissä

Olympus FL-300R

Kokeilin Olympuksen uutta pikkusalamaa OM-D:n kanssa. Olympuksen rungoillahan voi ohjata langattomasti kaikkia R-merkinnällä varustettuja Olympuksen salamavaloja. Tehojen ym. säätö tapahtuu mukavasti kameran takanäytöltä käsin, eli kuvaajan ei tavitse kiivetä tuikun luokse tekemään säätöjä jos kuvaustilanne vaatii muutoksia. Pikkusalamasta valitaan vain liukukytkimellä "RC"-kanavaksi joko A tai B ja kamerarungossa sitten kyseiselle kanavalle voidaan säätää TTL tai manuallitila ja haluttu välähdysteho. OM-D:n salamakenkään kiinnitetään kameran mukana tullut minisalama joka toimii ohjaimena muille tuikuille.

Tämä FL-300R on erittäin pienikokoinen josta tietenkin aiheutuu muutamia hankaluuksia. Salama käyttää AAA-kokoisia pattereita toisin kuin kaikki muut salamat, joissa on melkein aina käytössä AA-koko. No, tällä on salamasta saatu pienempi niin menköön. Mutta kameralaukkuun pitää sitten mahdollisesti varata kahden eri koon pattereita jos aikoo käyttää muunkinlaisia salamavaloja yhdessä tämän kanssa.

Pikkusalaman mukana tulee kuvassakin näkyvä irroitettava jalusta jonka pohjassa on normaali jalustakierre. Itse salamassa on nivel, jolla sitä voi kääntää ylös-alas -suunnassa esimerkiksi heijastamista varten. Sivusuunnassa salamaa ei voi kiertää. Taaksepäin kallistettuna ja salamakenkään kiinnitettynä tuikku kylläkin osuu kuvaajan otsaan.

Lisäksi FL-300R:ssä on vielä sisäänrakennettu laajishajotin jonka saa liu'utettua välähdyspään eteen salaman sivulla olevasta napista.Kovin tehokashan tämä tuikku ei ole joten minkään isojen tilojen valaisuun sitä ei kannata ainakaan yksinään harkita, mutta kun nykykameroiden korkeatkin ISO-herkkyydet ovat erittäin hyviä (juu, kaikkien kameroiden) niin eipä sitä valoa yleensä niin kauhean paljon tarvitsekaan lisätä.

Jos haluaa hyödyntää m4/3-järjestelmän pientä kokoa maksimaalisesti esimerkiksi reissun päällä ja kuitenkin valaista kuvansa irrallisilla salamavaloilla niin pari tällaista lamppua mahtuu varsin mukavasti mihin tahansa kameralaukkuun. Salama on niin kevytkin että sen voi vaikka teipata seinään niin ei tarvitse kantaa mitään valojalustojakaan mukanaan!

Tämän nopean omakuvan valaisin kahdella Olympuksen salamalla.
FL-300R elävöittää taustan valkoista seinää pahvista taivutellun snootin läpi.
Päävalona on FL-36R heijastettuna sateenvarjosta.

Plussat:

• Erittäin kompakti, mahtuu vaikka paidan taskuun
• Täysi tuki Olympuksen langattomalle salamaohjaukselle, valittavissa kaksi eri ryhmää
• Edullinen

Miinukset:

• Rajalliset säätömahdollisuudet
• AAA-pattereiden sijaan olisin halunnut AA-kokoiset
• Erikoisen muodon vuoksi tähän on hankala kiinnittää mitään tavallisia valonmuokkaimia

Langaton salama Panasonic GF-1:ssä?

Panasonic GF1, 14mm, f3.5, ISO 320

Yksi asia jossa Olympus on huomattavasti Panasonicia edellä m4/3-kameroissaan on salamakuvaaminen. Olympuksen langaton salamanohjaus löytyy kaikista kiinteällä salamalla varustetuista PEN-malleista, kun taas Panasonicilta ei mitään langatonta ohjausta löydy. Kuitenkin pikkusalamat ja m4/3-kamerat sopisivat hyvinkin monenlaiseen paikanpäällä tapahtuvaan kuvaamiseen kokonsa puolesta. Optinen orjakenno olisi yksi vaihtoehto, mutta ainakin Panasonicin GF-1 -mallissa yhdysrakenteinen salama välähtää aina useamman kerran (esisalama) joka haittaa aika merkitsevästi optisen orjakennon käyttöä - irtosalama kun välähtää sitten myös useamman kerran mikäli se vain ehtii latautua. Todennäköisemmin lataus ei riitä enää kuvanottohetkellä. Mikä siis avuksi jos käytössä onkin Panasonicin eikä Olympuksen kamerarunko?

Radiolaukaisimet

Myös Panasoniciin sopivia radiolaukaisimia löytyy monelta eri valmistajalta, eivätkä kaikki niistä ole edes kalliita. Itselläni on käytössä Pixel Soldier -niminen laukaisin ja vastaanotin, jotka olen joskus tilannut eBaysta. Sekä laukaisimia että vastaanottimia löytyy tältäkin valmistajalta eri merkkisille salamakengille, ja niitä voi jopa yhdistellä keskenään. Myös monilta muilta valmistajilta löytyy sopivia laukaisimia, joista ne tunnetummat merkit alkavat olla kyllä aika kalliita satunnaista käyttöä ajatellen.

Radiolaukaisimella saadaan siis yksi salama välähtämään halutulla hetkellä. Koska esimerkiksi Olympuksen salamavaloista löytyy optinen orjakenno, voidaan sen avulla väläyttää sitten useampiakin välkkyjä eikä näin ollen jokaiselle salamalle tarvita välttämättä omaa radiovastaanotinta. Toki optinen orjakenno on altis kaikille muillekin välähdyksille eikä sen kantama ole yhtä hyvä kuin radiolaukaisimilla. Tyypillisessä potrettikuvaamisessa tämä ei kuitenkaan haittaa.

Huonona puolena tällaisessa järjestelysä verrattuna esimerkiksi Olympuksen runkojen langattomaan salamaohjaukseen on tietenkin se, että salamatehoa ei pysty säätämään kamerasta käsin vaan jokaisen salamavalon on oltava manuaalimoodissa ja sen teho säädettävä erikseen. Toki jossain tilanteissa saattaa riittää myös automaattimoodi, mutta silloin kuvaajalla ei enää ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa kuvan valaistukseen muutoin kuin suunnan osalta.

Toinen huono puoli joka liittyy nimenomaan GF-1 -mallilla kuvaamiseen on se, että radiolaukaisin vie salamakengän eikä sen kanssa yhtäaikaa pysty siis käyttämään erillistä etsintä vaan kuvaaminen on tehtävä takanäytöltä käsin. Osassa Panasonicin malleista tätä ongelmaa ei ole, sillä niistä löytyy kiinteä etsin salamakengän lisäksi.

Kirjoitin aiemmin myös vastaavasta salamakuvaamisesta Sonyn järjestelmällä, sen tekstin löytää täältä.

Ylläoleva esimerkkikuva on otettu Panasonic GF-1 -kameralla ja valaistu yhdellä Olympus FL-36R salamalla joka on laukaistu langattomasti Pixel Soldier radiolaukaisimella. Salamaa on hiukan pehmennetty Lumiquestin softboxilla. Vallitsevaa valoa on alivalotettu reilun aukon verran ja salama on ollut manuaalimoodissa. Koko kuvauskalusto mahtui kalastushaalarin taskuihin.

Sonyn langaton salama

Itselleni on järjestelmäkameramerkiksi jäänyt Sony nimenomaan siksi että aloitin aikanaan 90-luvulla Minoltan filmijärkkäreillä kuvaamisen ja tuolta ajalta asti on nurkkiin kertynyt kyseiseen bajonettiin sopivia objektiiveja ja muuta sälää. Niinpä olenkin ilolla huomannut, että Minoltan oivallinen langaton salamajärjestelmä on käytössä myös nykyisissä Sony-digijärkkäreissä (itselläni on a200-malli).

Miten se toimii?

Irtosalamavaloja voi ohjata joko järkkärin omalla kiinteällä salamalla tai osalla lisävarustesalamoista (ainakin F20 ja F58 toimivat ohjaimina ollessaan kameraan kiinnitettynä). Ohjaava salama lähettää viestinsä irtoyksiköille välähdysten avulla ja käytettävissä on siis langaton TTL tai uudempi ADI jos niin haluaa. Itse olen käyttänyt näitä lähinnä manuaalitilassa, eli kamera on M-moodissa, pop-up salama auki-asennossa ja salamamoodi "wireless". Irtosalamat ovat niinikään manuaalilla ja säädettynä sopivalle teholle, kukin erikseen aina kuvasta riippuen.

Ensimmäisellä kerralla irtosalama pitää ensin kiinnittää kameraan ja vasta sen jälkeen valita kamerasta salamamoodiksi wireless, jolloin kamera ja irtosalama oppivat toimimaan keskenään samalla kanavalla. Tämän jälkeen irtosalaman voi irrottaa ja se räpsähtää aina kun kameran pop-up salama sitä käskee.

M-moodissa kameraan asetan yleensä 1/125 suljinajan joka on suurin synkkanopeus omassa systeemissäni ja tämän jälkeen haen kameran valotusmittarin avulla valotuksen jolla tausta valottuu sopivasti vallitsevassa valossa, esimerkiksi jos otetaan ulkona muotokuvaa, tausta yleensä halutaan aukon tai kaksi alivalotetuksi. Tämän jälkeen asetellaan salamat sopiviin paikkoihin ja säädetään niiden tehot sopiviksi siten että kohde valottuu oikein - nykyään digijärkkäreillä tämä on helppoa kun takanäytöltä näkee heti lopputuloksen ja sitä voi sitten säätää sopivaksi. Aika nopeasti jo oppii laittamaan valot suurinpiirtein kohdalleen ensiyrittämällä. Kun sekä taustan että kohteen valotus on tällä tavalla saatu kohdalleen, aletaan vaan kuvaamaan. Vaikka tämä saattaa kuulostaa monimutkaiselta, ei se oikeastaan ole ollenkaan vaikeaa kun sitä on pari kertaa käytännössä harjoitellut.

Ongelmia

Tämän nimenomaisen langattoman systeemin yksi heikkous on se, että myös kamerassa kiinni oleva pop-up salama välähtää ja sen valo vaikuttaa tietenkin myös kuvaan, joka joissakin tilanteissa saattaa haitata haluttuun lopputulokseen pääsemistä. Ajatellaan vaikkapa tilanne, jossa haluttaisiin valaista kohde irtosalamalla täydelliseksi siluetiksi vastavaloon, eli siis irtosalama osoittaisi kohti kameraa. Tällaisessa tilanteessa kameran oma pikkusalama saattaisi antaa turhaan valoa kohteen etupuolelle. Toinen harmillinen asia saattavat olla muotokuvissa silmät, joihin tulee useita heijastuksia (jokaisesta salamasta).

Irtosalamavaloja ohjataan lukemani mukaan infrapunataajudella ja ongelman pitäisi olla ratkaistavissa asettamalla infrapunasuodin kameran kiinteän salaman eteen. Itse en ole tätä konstia käytännössä kuitenkaan kokeillut.

Esimerkkikuvia yhdellä irtosalamalla

50mm, f11, 1/125, ISO 100, Sony HVL-F42 ja kotitekoinen soft-box. Kohteen alla on palapeili ja musta villapaita. Peili ei oikein sovellu tällaiseen kuvaan koska siitä tulee kaksi heijastusta, kuten kuvasta huomaa - heijastuma näyttää epäterävältä.


Yhdelläkin irtosalamalla saa jo aivan erilaisen lopputuloksen kuin kamerassa kiinni olevilla salamavaloilla. Parasta tässä on se, että yhtäkkiä kuvaaja ei olekaan vallitsevan valon orja vaan voi itse vaikuttaa valon voimakkuuteen, suuntaan, väriin ja kovuuteen. Lisäksi salaman valon muokkamiseen voi ihan kotikonstein kehitellä mitä erikoisempia ratkaisuja, kumilangalla ja pahvinpalalla, läpinäkyvillä värikalvoilla ja heijastimilla saa aikaiseksi hauskoja efektejä.

50mm, f10, 1/125, ISO 100, Sony HVL-F42 pesukoneen rummussa, sinisellä värikalvolla.

Usemman irtosalaman käyttö

24mm, f3.5, ISO 100, kaksi HVL-F42 salamaa, toinen etuvasemmalla Lumiquest softboxissa ja toinen takaoikealla hiusvalona.
 

Jos sopivia salamalaitteita on useita, mahdollisuudet kuvien rakentamiseen kasvavat entisestään. Esimerkiksi tavallisia muotokuvia voi valaista asettelemalla päävalon, täytevalon ja hiusvalon, joiden lisäksi voi vaikkapa valaista taustan vielä erillisillä salamavaloilla. Internetistä löytyy useitakin hyviä sivustoja joissa valokuvien valaisemista on opetettu alusta alkaen. Yksi hyvä blogi on Strobist, jonka "lighting 101" on hyvä paikka aloittaa irtosalamakuvaamisen perusteiden opiskelu. Kotimainen Välähdyksiä-blogi käsittelee niinikään irtosalamakuvaamista suomeksi.