Vielä ehtii: Caj Bremer Ateneumissa

Ateneumissa on tämän kevään ollut esillä valokuvaaja Caj Bremerin retrospektiivinen näyttely, jossa on esillä hänen kuviaan viisikymmenluvulta nykyhetkeen. Kävin itse näyttelyssä noin kuukausi sitten ja osuin sattumalta paikalle juuri kun herra itse aloitti opastetun kierroksen, jonka aikana hän esitteli näyttelyn kuvia ja kertoili tarinoista, tapahtumista ja henkilöistä niiden taustalla. Tykkään kovasti Bremerin lähestymistavasta ja hänen kuvissaan usein esiintyvästä huumorista ja siksipä näyttely oli mieleeni, varsinkin kun taitelija itse oli paikalla. Mukana on sekä usein nähtyjä klassikoita kuin (minulle) tuntemattomiakin otoksia.

Suosittelen lämpimästi, näyttely on Ateneumissa enää reilun viikon verran, 16.5. asti. Sijoitin myös näyttelyluetteloon, johon sain pyydettyä herra Bremeriltä omistuskirjoituksen - aarre ainakin minun kirjahyllyssäni!
Näyttelyn esittely Ateneumin sivuilla.

Wanhaa lasia GF1:een, osa II

Tämä teksti on jatkoa raportille, jonka kirjoitin aiemmin Minolta MD 50mm/f1.7 -objektiivin sovittamisesta Panasonic GF1-kameraan Novoflexin valmistaman adapterin avulla. Raportin ensimmäinen osa löytyy täältä.

Ensimmäisessä osassa ei ollut kovinkaan montaa testikuvaa, joten päätin kirjoittaa vielä ainakin tämän jatko-osan kiinnostuneille. Mitään ylitieteellistä testaamista en tässä hae, vaan ihan käytännön kokemuksia siitä, miten onnistuu vanhan käsitarkenteisen Minolta MD -objektiivin sovittaminen Panasonicin GF1-runkoon.

Adapterista vielä

Edellisellä kerralla unohtuikin kehua tuota Novoflexin adapteria, varmaankin siitä syystä että siihen ei joutunut kiinnittämään mitään huomiota. Adapteri istuu kameraan napakasti ja samoin objektiivi adapteriin. Yhdistelmä on helppo irrottaa rungosta ja tavallinen micro-4/3-takatulppa sopii yhdistelmään takatulpaksi säilytystä varten. "Kari" nosti kommentissaan esille myös sen seikan, että useimmissa peilikameroissa käytettäessä käsitarkenteisia objektiiveja sovittimella kamera kertoo valolla tai piippauksella kun tarkennus on sen mielestä kohdallaan - GF1:ssä ei tällaista ominaisuutta ole vaan tarkennus on katsottava itse etsimestä, joko suurennettuna tai normaalikokoisena. En tiedä olisiko tämä seikka korjattavissa firmwaressa, mutta olisihan se mukava ominaisuus ja nopeuttaisi varmaankin tarkentamista.

Testikuvia

Mutta sitten niitä kuvia. Ensimmäisenä testikuva jossa on perinteinen hankala kohde, ohuita risuja kirkasta taivasta vasten, kuvattu käsivaralta aukolla f5.6:



Ja seuraavaksi sitten 100%:n osasuurennos edellisestä kuvasta, silmämääräisesti oikein hyvää jälkeä:




Bokehista puhutaan nykyään paljon objektiivien yhteydessä, ja tässähän minulla on kyseessä juuri muotokuviin ja vastaaviin ajateltu objektiivi, joten taustan epäterävien alueiden piirto kiinnostaa erityisesti. Hiukan tässä häiritsee se, että himmenninlehtiä lienee vain 6 kappaletta jolloin taustan epäterävistä huippuvaloista tulee jo aukolla 2.8 selkeitä kuusikulmioita. Täydellä aukolla bokeh on ihan miellyttävä. Karhuherra Paddington poseeraa taas mallina seuraavissa kahdessa testikuvassa, joihin olen hakenut taustalle hankalia huippuvaloja (auringonpaiste puun oksiston läpi). Molempien kuvien oikeaan alalaitaan olen leikannut 100% osasuurennoksen taustasta. Ensin aukolla f1.7:



Ja samanlainen kuva, mutta nyt aukolla f2.8:



Syväterävyydestä vielä sen verran, että dofmaster-webbisaitin mainiolla laskurilla laskeskelin millaisia syväterävyysalueita tässä kokeiltu yhdistelmä tuottaa. Laskuri huomioi micro-4/3:n pienemmän kennokoon ja niinkutsutun kroppikertoimen automaattisesti. Täydellä aukolla f1.7 kohteen ollessa kahden metrin päässä, syväterävyysalue on kahdeksan senttiä. Yhden metrin etäisyydellä enää kaksi senttiä. Aukolla f2.8 syväterävyysalue kasvaa kahden metrin etäisyydellä 13 senttiin ja yhden metrin päässä 3 senttiin. Viiden metrin päässä syväterävyyttä riittää jo 85 senttiä.

Lopuksi vielä yksi kuva jossa objektiivi on oikeassa käyttötarkoituksessaan eli potrettikuva käsivaralta aukolla f2.8, ISO 200. Tässä oli mielestäni mukava pehmeä sivuvastainen valo:



Kaiken kaikkiaan objektiivi sovitteineen on vastannut odotuksiani ja saa kameralaukussa (-taskussa?) pysyvän paikan GF1:n potrettilasina. Mikäli vastaani kävelee muita Minolta MD-laseja sopuhintaan niin saatan hyvinkin kokeilla niitä muitakin. Laajakulmapäähän ei kyllä tällä menetelmällä löydy ratkaisua 2x kroppikertoimen takia. Ajatuksissani on vielä kokeilla tätä 50-millistä lähilinssin kanssa, josko se riittäisi kattamaan myös satunnaisen makro-objektiivin tarpeen, polttoväli olisi ihan sopiva ja lähikuvissa käsitarkennus ei haittaa senkään vertaa. Aiemmin kokeilemani Hoyan lähilinssi 20-millisen nokalla ainakin tuotti varsin hyvää laatua joten odotan innolla.

Wanhaa lasia GF1:een

Pikkutele GF1:een

Micro-4/3 -kameroihin on edelleen tarjolla melko kapea valikoima objektiiveja ja niistäkin suurin osa on varsin hintavia, vaikkakin myös erinomaisia ainakin perustuen omaan kokemukseeni 20mm f1.7 pannukakusta Panasonic GF1:n kanssa sekä internetin objektiivitesteihin. Haaveilin Leican 45mm f2.8 macro-objektiivista joka muodostaisi hyvän parin mainitulle 20-milliselleni, mutta yhdeksänsadan euron hintalappu ei tuntunut reilulta, olkoon kakkula miten hyvä tahansa. Lisäksi halusin pikkuteleen enemmän valovoimaa.

Mieleeni juolahtikin vaihtoehtoinen tapa: maailmahan on täynnä hyvälaatuisia ja edullisia 50-millisiä normaaliobjektiiveja vanhoihin käsitarkenteisiin filmijärkkäreihin. Lisäksi micro-4/3 -kameroihin pystyy adapterien avulla sovittamaan lähes minkä tahansa järjestelmän objektiiveja, koska etäisyys linssistä kennolle on paljon lyhyempi kuin perinteisissä peilikameroissa. Ei muuta kuin sukellus internetin kamerasivuille asiaa tutkimaan.

Minolta MD 50mm f1.7 ja adapteri

Olen aina ollut Minoltan kameroiden ystävä joten luonnollisesti etsin itselleni Minoltan MD-objektiivin ja siihen sopivan adapterin. Huuto.netistä löysinkin sopivan objektiivin, Minolta MD 50mm f1.7:n ja Maitolaiturin verkkokaupasta Novoflexin valmistaman Minolta MD - Micro-4/3 -adapterin. Hintaa yhdistelmälle kertyi alle kuudesosa aiemmin mainitun Leican makro -objektiivin hinnasta ja lisäksi sain 1.7:n valovoiman 2.8:n sijaan. Toki menetin automaattitarkennuksen ja kuvanvakaajan mutta kaikkea ei voi saada. Ohessa muutama kuva yhdistelmästä. Objektiivi painaa vain 165 grammaa ja sen halkaisija on 64 millimetriä joten kokonsa puolesta se on oikein sopiva GF1:n kumppaniksi. Adapterin kanssa pituutta kertyy kuitenkin jonkin verran. Filtterikierre on 49mm ja lähin tarkennusetäisyys 45 senttiä.
Objektiivin omituisuutena mainittakoon se, että aukon valintarenkaassa on pykällykset muutoin puolen aukon välein, mutta f1.7:n jälkeen seuraava klikkaus onkin f2.8. Mekaanisesti lasi on huippulaatua nykykakkuloihin verrattuna, lähes kokonaan metallia ja lasia.

Kuinka se sitten toimii?

Kohtuullisen hyvä f1.7:n valovoima takaa sen, että myös micro-4/3:n kennolla päästään varsin kapeaan syväterävyysalueeseen (ks. oheiset testikuvat). Tätä nimenomaan hain, objektiivihan vastaa kuvakulmaltaan 100-millistä objektiivia perinteisessä 35mm filmirungossa, eli kyseessä on lyhyt teleobjektiivi. Kaikenpuolin sopiva potrettikuvaamiseen ja yksityiskohtien poimimiseen siis. Koska micro-4/3 -kameran kenno käyttää vain keskikohdan objektiivin piirtoympyrästä, terävyys on silmämääräisesti erinomainen aivan nurkasta nurkkaan. Mitään vinjetointia ei myöskään esiinny, onhan objektiivi alunperin tarkoitettu paljon suuremmalle "kennolle". Ainoastaan suurimmalla f1.7 aukolla kuva on hiukan pehmeämpi kuin enemmän himmennettynä, mutta mitenkään epäteräväksi en sitäkään sanoisi. Täydellä aukolla potretteja kuvatessa itse asiassa pidän enemmän sen verran pehmeästä piirrosta etteivät ihon kaikki epätasaisuudet toistu lääketieteellisellä tarkkuudella. Tästä usein pitävät myös potrettien mallitkin.

Kuva karhuherra Paddingtonista täydellä aukolla:

f1.7 ISO 100

Sama kuva aukolla 2.8, tästä voi jo laskea kaikki naamakarvat jos haluaa:

f2.8 ISO 100

Tarkennus tapahtuu manuaalisesti. GF1:ssä voi valintarullan napsautuksella suurentaa etsinkuvan keskikohdan, joka auttaa tarkassa tarkentamisessa. Valitettavasti 100mm vastaavalla kuvakulmalla käsien tärinä alkaa jo haitata operaatiota hiukan mutta kyllä tarkennuksen saa juuri siihen mihin sen haluaa. Lisäksi, koska himmennys tapahtuu objektiivista käsin, on syväterävyyden esikatselu ikäänkuin aina käytössä. Etsinkuva ei kuitenkaan himmene, koska kameran sähköinen etsin osaa kompensoida suoraan himmennyksen. Liikkuvaan maaliin on kuitenkin turha kuvitella tarkentavansa tällä menetelmällä, silloin pitää vain yrittää valita pienempi aukko jolla syväterävyyttä saa kasvatettua. Minulla ei ole LVF-lisäetsintä kamerassa mutta se varmaankin hiukan auttaisi sekä tärinään että tarkentamiseen muutenkin.

Fyysisesti adapteri ja kakkula ovat jo sen verran isoja ettei kamera tietenkään mahdu enää juuri minkäänlaiseen taskuun. Alla on vielä kuva lintuperspektiivistä josta yhdistelmän mittasuhteet selviävät paremmin. Siinä mielessä pannukakkuobjektiivit ovat ainoa oikea valinta GF1:n seuraksi. Odottelenkin innolla tulossa olevaa Panasonicin 14mm pannaria.

Kaikinpuolin olen hankintaani tyytyväinen näin ensituntumalta ja aion kuvata objektiivilla jatkossa paljonkin. Lupaan myös laittaa lisää tällä yhdistelmällä otettuja kuvia tänne blogiin kunhan ehdin kuvaamaan muutakin kuin pehmoleluja.

Plussat:
+ Hyvä valovoima
+ Terävyys reunasta reunaan
+ Sopiva polttoväli

Miinukset:
- Käsitarkennus, suurella aukolla hiukan hankalaa saada tarkasti kohdalleen.
- Vain aukon esivalinta -automatiikka (mutta sitä minä käytän aina muutenkin).

Raportin toinen osa löytyy täältä.

Lähilinssi GF-1:ssä

Kokeilin kuvata GF-1:llä ja 20mm pannarilla lähikuvia, Hoyan +4 lähilinssin avustuksella. Aukko f/5.6, ISO 200.

Marraskuun sadetta, kalassa

Panasonic GF-1, f/3.5, ISO 200

Tulossa pian

Panasonic GF-1, f/2.5, ISO 800