Käymisen arvoinen näyttely: Steve McCurry Taidehallissa

Kävin katsomassa Helsingin Taidehallissa olevan Steve McCurryn valokuvanäyttelyn ja täytyy sanoa että hänenkin kuvansa toimivat paremmin isoina vedoksina seinällä. Kuvista suurin osa oli ainakin minulle entuudestaan tuttuja eri yhteyksistä, kukapa ei olisi Afgaanitytön kuvaa koskaan nähnyt? Jos muisti pätkii, voi käydä ensin selailemassa herran blogia osoittessa http://stevemccurry.wordpress.com/ . Etenkin hänen ympäri maailmaa kuvaamansa muotokuvat ovat usein vaikuttavia sielujen peilejä ja värien hallinta mestarillista. Monet hänen kuvistaan ovat kuin maalauksia joissa taiteilija on saanut valita kaikki käyttämänsä värit rauhassa.

Isojen värivedosten lisäksi esillä on Steven kuvaama viimeinen Kodachrome-rulla melkein kokonaisuudessaan sekä videoesitys sen kuvaamisesta jonka avulla voi samalla tutustua hiukan McCurryn työskentelytapoihin.

Jos McCurryn kuvat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti näyttelyyn tutustumista. Näyttely on esillä Taidehallissa 4.8. asti.

Henri Cartier-Bresson Tukholman Fotografiskassa

Kävin pääsiäisenä Tukholmassa katsomassa Fotografiskassa olevan Henri Cartier-Bressonin näyttelyn. Tämä nimi tuskin kenellekään esittelyjä kaipaa, sen verran suuri ikoni on kyseessä. Näyttely on auki toukokuun 26. päivään saakka ja siellä kannattaa kyllä käydä. Suurin osa kuvista on tietenkin entuudestaan tuttuja kirjoista ja internetistä mutta tutuistakin kuvista löytyi uusia puolia kun pääsi katsomaan kunnollisia vedoksia. Ja löytyi sieltä seasta itselleni aikaisemmin tuntemattomiakin otoksia. Lisäksi muutamista kuvista oli esillä eri versioita, tai siis suunnilleen peräkkäisiä ruutuja samalta rullalta. Jos en väärin huomannut, kaikissa muissa kuvissa oli filmiruudun reunat vedostettu mukaan paitsi siinä kuuluisassa jossa ukkeli hyppää ison vesilätäkön yli. Kuvaaja itsehän oli varsin tarkka siitä ettei hänen kuviaan rajata vaan koko ruutu näytetään. Tämän näyttelyn kuvat on vedostettu HCB:n vielä eläessä ja hänen valvonnassaan joten jälki on mestarin itsensä hyväksymää. Filmiruudun reunoista hauska yksityiskohta näyttelyssä oli se, että hänen Kiinan-kuvissaan näkyi toisessa reunassa filmirullan rei'itys, kamera on selvästi valottanut ruudut hiukan "ohi" - Leica-laatuako vai väärin ladattu rulla?

Ripustus olisi voinut olla hiukan väljempikin, kuvia oli esillä paljon, yli 250 kappaletta ja ne oli aseteltu varsin tiiviisti. Muutamia suuria kuvia lukuunottamatta melkein kaikki olivat suunnilleen A3-kokoisia, tyylikkäästi vedostettuja, kaikki samanlaisissa yksinkertaisissa kehyksissä joissa itse pääasia eli kuvat pääsivät esille.

Jos vain aikaa on ennen toukokuun loppua, suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä, näitä näyttelyitä ei useinkaan ole mahdollista näinkään lähellä käydä katsomassa!

Fotografiska on hieno paikka ja pohjoismaiden suurin ja kaunein valokuvataiteen museo, joka on auki käytännössä joka päivä koko vuoden, ainoastaan juhannus- ja jouluaattot se pysyy suljettuna. Ja tavallisista museoista poiketen se on auki illalla aina vähintään yhdeksään saakka! Siellä kannattaa ehdottomasti poiketa jos sattuu Tukholmassa käymään, sillä ainakin tähän asti valikoimassa on ollut ehdottomien huippunimien näyttelyitä. HCB:n näyttelyn kanssa samanaikaisesti tarjolla oli myös Ruud van Empelin ja Anna Clarénin näyttelyt, jotka eivät tällä kertaa onnistuneet allekirjoittanutta sytyttämään samalla tavalla.

Fotografiska sijaitsee suurin piirtein siinä mihin Viking Line parkkeeraa Tukholmassa.

Vielä ehtii: Caj Bremer Ateneumissa

Ateneumissa on tämän kevään ollut esillä valokuvaaja Caj Bremerin retrospektiivinen näyttely, jossa on esillä hänen kuviaan viisikymmenluvulta nykyhetkeen. Kävin itse näyttelyssä noin kuukausi sitten ja osuin sattumalta paikalle juuri kun herra itse aloitti opastetun kierroksen, jonka aikana hän esitteli näyttelyn kuvia ja kertoili tarinoista, tapahtumista ja henkilöistä niiden taustalla. Tykkään kovasti Bremerin lähestymistavasta ja hänen kuvissaan usein esiintyvästä huumorista ja siksipä näyttely oli mieleeni, varsinkin kun taitelija itse oli paikalla. Mukana on sekä usein nähtyjä klassikoita kuin (minulle) tuntemattomiakin otoksia.

Suosittelen lämpimästi, näyttely on Ateneumissa enää reilun viikon verran, 16.5. asti. Sijoitin myös näyttelyluetteloon, johon sain pyydettyä herra Bremeriltä omistuskirjoituksen - aarre ainakin minun kirjahyllyssäni!
Näyttelyn esittely Ateneumin sivuilla.