Kävin katsomassa Helsingin Taidehallissa olevan Steve McCurryn valokuvanäyttelyn ja täytyy sanoa että hänenkin kuvansa toimivat paremmin isoina vedoksina seinällä. Kuvista suurin osa oli ainakin minulle entuudestaan tuttuja eri yhteyksistä, kukapa ei olisi Afgaanitytön kuvaa koskaan nähnyt? Jos muisti pätkii, voi käydä ensin selailemassa herran blogia osoittessa http://stevemccurry.wordpress.com/ . Etenkin hänen ympäri maailmaa kuvaamansa muotokuvat ovat usein vaikuttavia sielujen peilejä ja värien hallinta mestarillista. Monet hänen kuvistaan ovat kuin maalauksia joissa taiteilija on saanut valita kaikki käyttämänsä värit rauhassa.
Isojen värivedosten lisäksi esillä on Steven kuvaama viimeinen Kodachrome-rulla melkein kokonaisuudessaan sekä videoesitys sen kuvaamisesta jonka avulla voi samalla tutustua hiukan McCurryn työskentelytapoihin.
Jos McCurryn kuvat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti näyttelyyn tutustumista. Näyttely on esillä Taidehallissa 4.8. asti.
perjantaina, heinäkuuta 26, 2013
lauantaina, heinäkuuta 13, 2013
Lokkikuvia, Sony A57 ja mustavalkoinen jpg
Kesäloman myötä olen taas kuvaillut lokkeja, muun puuhastelun ohessa. Tässä muutamia kuvia viime päiviltä, niitä mielestäni paremmin onnistuneita. Kaikissa kalustona on ollut Sony A57 ja Tamronin 70-300/4-5.6 zoomi sekä laineilla keikkuva vene. Kuvanvakaajat kunniaan!
Tamronista sanottakoon sen verran että sen suorituskyky paranee huomattavasti jos vain valaistus antaa periksi himmentää edes hiukan. Lisäksi, jos mahdollista, ei kannata zoomata ihan tappiin saakka. Siinä 200mm ja f8 kohdilla putki tekee varsin hienoa jälkeä mutta heikkenee kovasti kun lähestytään 300mm f5.6:ta.
Lokinpoikaset ovat veikeitä kuvattavia ja luottavaisempia kuin vanhempansa. Näissä kuvissa olen yrittänyt löytää rauhallisempia taustoja ja hiukan kaunista valoa. Varsinkin mustavalkoisena kuvat nousevat tällöin heti hiukan tavallisten räpsyjen yläpuolelle.
Mainitsemisen arvoista lienee vielä se, että ylläolevat kuvat on kaikki kuvattu suoraan A57:n jpg:nä (siis ei RAW-muodossa). Kamera tekee varsin miellyttäviä mustavalkokuvia kunhan hiukan kokeilee sen jpg-säätöjä omaan silmäänsä sopiviksi. Itselläni on valittuna mm. loivempaa kontrastia, vähemmän terävöitystä ja DRO (Dynamic Range Optimizer) tasolla kaksi.
Hyvää kesää kaikille blogin lukijoille, nyt ulos sieltä tietokoneen äärestä ja kuvia ottamaan!
 |
| Sony a57, Tamron @ 210mm, f8, ISO 200 |
 |
| Sony a57, Tamron @ 200mm, f8, ISO 800 |
 |
| Sony a57, Tamron @ 210mm, f8, ISO 400 |
 |
| Sony a57, Tamron @ 200mm, f8, ISO 800 |
sunnuntai, huhtikuuta 14, 2013
Päivän kuva
 |
| Tero Sony A57, 35mm, f4, ISO 100 |
Jos varmin tapa välttyä karhulta metsässä on kantaa kameraa kaulassa, taitaa sama päteä myös kalastamiseen.Mutta valokuvien saamiseksi se kamera kannattaa silti ottaa mukaan.
keskiviikkona, huhtikuuta 03, 2013
Olympus XZ-1 kokeilussa - pokkarilla potkii pitkälle
Nykyään tuntuu menneen vähän överiksi tämä kameravalmistajien nokittelu tuotejulkistuksilla. Muutamalla valmistajalla alkaa olla jo niin, että uusi malli julkistetaan suunnilleen samoihin aikoihin kun se edeltävä malli on vasta pitkän odotuksen jälkeen saapumassa kauppojen hyllyille puhumattakaan että siihen saisi vara-akkua ostettua vielä pitkään aikaan. Tai että sen raakakuville löytyisi tukea kuvankäsittelyohjelmista. Ja akun muotoahan tulee toki vaihtaa joka malliin samoin kuin raakakuvaformaattia. Jos haluaa aina omistaa uusimman ja hienoimman mallin, saattaa sitä kamerahöhlä tulla pian hulluksi.
Fiksummat objektiivinnyplääjät ovatkin oppineet käyttämään tätä ilmiötä hyväkseen. Nimittäin niitä edeltäviä malleja jää helposti kauppojen hyllyille lojumaan kun asianharrastajat jo odottavat uudempaa mallia ennenkuin ovat saaneet säästettyä pennoset siihen edelliseen. Kauppiashan laittaa ne aataminaikaiset, useita kuukausia vanhat mallit sitten lopulta alennusmyyntiin, digikamerat kun eivät tuppaa säilyttämään hintaansa kovinkaan hyvin.
Nyt kun digikamerat alkavat melkein kaikki olemaan jossei hyviä niin ainakin kelvollisia, löytää fiksumpi shoppaaja näistä alennusmyynneistä joskus hyvää tavaraa sopuhintaan. Yksi mielenkiintoinen tuoteryhmä ovat viime vuosina olleet niin sanotut premium-pokkarit eli taskukokoiset digikamerat joissa on pikkuisen isompi kenno kuin tavallisissa, valovoimaisempi ja laadukkaampi objektiivi sekä mahdollisuus kuvata RAW-kuvia. Nokittelua on tässäkin kategoriassa esiintynyt valmistajien välillä ihan mukavasti ja uudet mallit syrjäyttävät vanhoja tiuhaan tahtiin. Ja vaikka nämä uutena maksavatkin helposti sen halvimman järjestelmäkamerapaketin verran, se pari vuotta vanhempikaan malli ei ole muuttunut yhtään sen huonommaksi. Sillä sai aikanaan hyviä kuvia ja nykypäivänä sillä saa ainakin ihan yhtä hyviä.
Olympus XZ-1
Olympus tuli premium-pokkareihin hiukan muista myöhässä esitellessään XZ-1:n vuoden 2011 alussa kilpailemaan mm. Panasonicin LX5:n ja Canonin S95:n kanssa. Molemmat noista kilpailijoista olivat ehtineet jo edetä yhden mallisukupolven verran. Aikanaan Panasonic määritteli LX3:llaan koko premium-pokkarikategorian uusiksi ja onnistui kertaheitolla luomaan onnistuneen tuotteen Leica-brändättyine objektiiveineen. XZ-1:llä Olympus löi sitten pöytään valovoimaisemman objektiivin kuin kilpailijoillaan sekä kehutun jpeg kuvanlaatunsa. Ja tottakai kameran nimeen piti saada se X-kirjain. Itse en koskaan meinaa muistaa onko se XZ vai ZX, shampoolta se joka tapauksessa kuulostaa.
Faktoja
Kennon koko on 1/1.63" joka on siis vähän isompi kuin tavallisissa digipokkareissa ja se näkyy heti kuvanlaadussa. On se silti huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi M4/3:sissa. Linssi on 6-24mm Zuiko-brändätty zoomi joka vastaa kuvakulmaltaan suunnilleen kinarin 28-110 -millistä. Laajispäässä suurin aukko on f1.8 ja telepäässäkin vielä hienosti f2.5. Valovoimasta johtuen linssit ovat isommat kuin kilpailevissa muiden valmistajien malleissa. Kenno on kymmenen megapikseliä 4:3 muodossa ja herkkyyksiä tarjotaan välillä ISO 100 - 6400. Lyhin suljinaika on 1/2000 ja jos se ei riitä, löytyy koneesta vielä sisäänrakennettu kolmen aukon ND-suodin. Kamerassa on kuvanvakaajan lisäksi kaikki tavallinen tilpehööri ja vähän päällekin art filttereistä videokuvaan, kuten tyypillistä onkin. Mainitsemisen arvoista on vielä se että pokkari osaa ohjata Olympuksen langatonta salamajäjestelmää mutta vain TTL-tilassa (ei manuaali-).
Valmistaja ilmoittaa kameran kooksi 110.6 x 64.8 x 42.3 mm ja painoksi 275 g, joka ei ole pokkareiden pienimpiä mutta silti vielä taskukokoinen.
Asiaan: kuvanlaatu
Koska kyseessä on pokkari, en aikonutkaan yrittää puristaa viimeistä piirtoa kuvista ulos vaan kuvasin Program-moodissa kameran tekemää isointa jpegiä. Kuvanlaadun hiomiseen minulta löytyy parempiakin kameroita ja Olympuksen jpegit ovat varsin hyviä ihan sellaisenaankin kunhan ensin viitsii hakea itselleen sopivat asetukset kameraan. Itse päädyin kuvaamaan lähinnä mustavalkoista joista säädin kontrastin vielä miinus kakkoselle ja terävyyden miinus ykköselle. Molempia on helppo lisätä jälkikäteen tarvittaessa mutta vaikeampaa poistaa. Lisäksi valitsin "B&W filter"iksi keltaisen ja "Gradation"in asetukselle Auto, joka siis on Olympuksen versio DRO:sta.
Saatuani asetukseni kohdalleen P-moodissa siis linssin ympärillä oleva erinomainen säätörengas vaihtaa herkkyyttä. Yleensä pidän sitä Auto ISO:lla, joka ei juuri kahtasataa isompaa herkkyyttä uskalla valita vaan venyttää suljinaikoja sinne puolen sekunnin tietämille asti. Käsivaralta kuvatessa tällöin on syytä vaihtaa käsisäätöihin jotta saa kuvan aikaiseksi. Hiukan kohinaa on kuitenkin parempi kuin tärähtänyt kuva. Harmillisesti kamerassa ei ole "program shift"-toimintoa vaikka P-moodissa takaseinän rulla olisi sitä varten käytettävissä.
P-moodin lisäksi väänsin kameran joskus A-asentoon jos halusin valita merkittävästi kameran valitsemasta poikkeavan aukon. Tyypillisestihän pokkarilla ei juurikaan syväterävyyden kanssa kikkailla jolloin P on ihan perusteltu perusvalinta. Tallensin lopuksi säätöni kameraan Custom-asetukseksi (voi olisipa XZ-1:ssä mahdollista tallettaa niitä kaksi).
Ehdottomasti tärkein asia olpparin kuvanlaadulle on poikkeuksellinen objektiivi. Se on erittäin terävä ja tuo kameran kymmenestä megapikselistä esiin kaiken mitä tässä kokoluokassa voi. Ja kymmenen megapikseliä riittää oikeasti jo melkein mihin vaan. Huolellisella tekniikalla tällä kameralla saa tosi hyviä kuvia. Tämä tarkoittaa siis että pidetään herkkyys alimmalla tasolla, ruuvataan kamera tukevaan jalustaan, tarkennetaan oikein, himmennetään vähäsen ja kuvataan mielellään vielä raakakuvia. En ehtinyt vielä kokeilemaan A3-kokoisia printtejä mutta A4:set näyttivät hyviltä vaikka kuvasinkin vain jpegiä ja käsivaralta. Pokkariksi kameran dynamiikkakin on yllättävän hyvä (yllämainituilla jpeg-säädöillä ainakin).
Valotusautomatiikka tuntuu varjelevan huippuvalojen puhkipalamiselta hankalammassa valossa jopa siinä määrin että kuvat alivalottuvat pahemman kerran, eli usein saa kompensaatiota kääntää plussan suuntaan harkintansa mukaan. Ja pelkästään takanäytöltähän ei kannata valotusta arvioida. Itse käänsin takanäytön kirkkautta himmeämmälle juuri tästä syystä. Kirkkaassa auringonpaisteessa saatan kääntää sen kyllä takaisin koska muutakaan etsintä ei ole.
Tavalliset pokkarikameran ongelmat tälläkin kameralla toki on, isommilla herkkyyksillä kuvissa on paljon kohinaa ja ne korkeimmat tarjolla olevat herkkyydet ovat kyllä lähinnä vitsi. Valovoimainen optiikka tosin auttaa hiukan heikommassa valossa ettei herkkyyttä tarvitse nostaa niin paljoa. Ja pienellä kennolla ja laajakulmaobjektiivilla syväterävyyttä riittää jo aukolla 1.8 ihan eri lailla kuin vaikkapa ns täyden kennon kameralla.
Säätimet, ergonomia ja rakenne
Itselleni tärkeää oli se, että kamera kulkee helposti monessa mukana silloin kun isompaa kameraa ei viitsi tai halua otta mukaan. Tämä lienee pokkarikameran tärkein funktio muutenkin, ja sen paikan XZ-1 täyttää kivasti ilman että kuvanlaadusta tarvitsee kohtuuttomasti tinkiä, kiitos erinomaisen objektiivin ja hieman tavallista isomman kennon.
Pokkariksi säätimiä on ihan mukavasti, sillä linssin ympärillä olevan erinomaisen säätörenkaan lisäksi kameran takaseinässä on toinen rulla jolla voi säätää jotain muuta asetusta koskematta menuihin. Rullien funktiot eivät ole konfiguroitavissa vaan Olympuksen insinööri on päättänyt mitä mikäkin säädin tekee missäkin moodissa. Valinnat sinänsä ovat ihan loogisia eikä minulla ole niistä mitään muuta valittamista kuin aiemmin mainitsemani "program shift"in puute.
Takarullan yhteydessä on myös perinteinen neliosainen valitsin josta voi valita tarkennuksen, valotuksen korjailun, salamavalon ja laukaisun asetukset. Tarkennusvalintaa tuli käytettyä useammin kuin yleensä, sillä normitilassa kamera ei tarkenna kovinkaan lähelle vaan esimerkiksi ylläolevan kahvikupin kuvaamisessa piti jo valita macrotarkennus. Sen lisäksi on tarjolla vielä supermacro, joka yllätys yllätys tarkentaa vieläkin lähemmäksi. Supermacrotilassa ei voi sitten zoomata vaan polttoväli on ainoastaan se laajin 28mm-e. Lähin tarkennusetäisyys on silloin niin pieni että linssin ja kohteen väliin ei juuri valo mahdu paistamaan! Valittavana on myös kohdetta seuraava tarkennus, joka on peruspokkaritasoa eli ei kovinkaan ihmeellinen, ja käsitarkennus.
Kameraan saa kytkettyä Olympuksen erillisen sähköisen VF-2 tai VF-3 etsimen (saman kuin PEN-malleihin), joka on kiva asia mutta näyttää vähän hassulta koska etsin on niin suhteettoman suuri muuhun kameraan nähden. Takanäyttö sinänsä on hyvälaatuinen ja toimii auttavasti kirkkaassakin auringonpaisteessa. Tukevampi kuvausotehan oikean etsimen kanssa toki olisi.
Linssinsuoja pullahtaa irti kamerasta kun sen käynnistää. Tämä on hyvä ominaisuus jos on viitsinyt ripustaa suojuksen mukana tulevalla narunpätkällä kameraansa - eipähän tarvitse irrottaa ensin suojusta erikseen. Huono ominaisuus, jos ei ole ripustanut suojusta narulla ja käynnistää kameransa vaikkapa laiturilla. Mielestäni pokkareissa, isommissakin, olisi järkevää integroida linssinsuojus kameraan kiinteästi niinkuin pienemmissä yleensä onkin tehty. Kaupoista saa toki rahalla viritelmiä joilla vastaavan suojan saa ruuvattua tilalle.
Kansi, jonka takana on USB-johdon liitin on aika rimpula ja tuntuu siltä että jos sen kanssa ei ole varovainen se irtoaa ennemmin tai myöhemmin. Sääli, sillä muilta osin kamera tuntuu tosi tukevalta.
Nyt alkaa näyttää siltä että tästä arviosta on tulossa turhan pitkä joten palaan asiaan varmasti vielä myöhemmin, eli:
Loppujen lopuksi
Kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvä kamera, jonka käyttö on helppoa ja ominaisuudet riittävät moneen lähtöön pienehköstä koosta huolimatta. Mutta on tämä silti pokkari eikä siltä kannata odottaa järjestelmäkameran kuvanlaatua tai tarkennusnopeutta. Ja koska uudempiakin malleja on jo markkinoilla, rahalla saa paremmankin pokkarin jos sellaisen tuntee tarvitsevansa. Painottaisin kuitenkin että kannattaa harkita kannattaako uudemmasta mallista maksaa esimerkiksi kolminkertainen hinta - tämä yksilö oli poistomyynnissä 199 euroa ja vastaavia tarjouksia on näkynyt muuallakin. Vaikka XZ-1:stä haukuttiinkin markkinoille tullessaan kalliiksi kameraksi, saihan samalla rahalla jo järkkärinkin, tarjoaa se kuitenkin näillä alennushinnoilla erittäin hyvää vastinetta rahalle.
Varauksetta suosittelisin tätä esimerkiksi OM-D:n tai PENin omistajalle kakkoskameraksi jos sellaista tarvitsee, sillä suunnilleen kaikki lisävarusteet sopivat sitten molempiin kameroihin (esimerkiksi se sähköinen lisäetsin, salamavalot, kaukolaukaisimet jne). Myös ainoaksi pokkariksi tämä on nykyhinnoilla paljon parempi valinta kuin kahden sadan euron uudet peruspokkarit vaikka uudemmissa olisikin enempi sitä megapikkelssiä.
Plussat:
Fiksummat objektiivinnyplääjät ovatkin oppineet käyttämään tätä ilmiötä hyväkseen. Nimittäin niitä edeltäviä malleja jää helposti kauppojen hyllyille lojumaan kun asianharrastajat jo odottavat uudempaa mallia ennenkuin ovat saaneet säästettyä pennoset siihen edelliseen. Kauppiashan laittaa ne aataminaikaiset, useita kuukausia vanhat mallit sitten lopulta alennusmyyntiin, digikamerat kun eivät tuppaa säilyttämään hintaansa kovinkaan hyvin.
Nyt kun digikamerat alkavat melkein kaikki olemaan jossei hyviä niin ainakin kelvollisia, löytää fiksumpi shoppaaja näistä alennusmyynneistä joskus hyvää tavaraa sopuhintaan. Yksi mielenkiintoinen tuoteryhmä ovat viime vuosina olleet niin sanotut premium-pokkarit eli taskukokoiset digikamerat joissa on pikkuisen isompi kenno kuin tavallisissa, valovoimaisempi ja laadukkaampi objektiivi sekä mahdollisuus kuvata RAW-kuvia. Nokittelua on tässäkin kategoriassa esiintynyt valmistajien välillä ihan mukavasti ja uudet mallit syrjäyttävät vanhoja tiuhaan tahtiin. Ja vaikka nämä uutena maksavatkin helposti sen halvimman järjestelmäkamerapaketin verran, se pari vuotta vanhempikaan malli ei ole muuttunut yhtään sen huonommaksi. Sillä sai aikanaan hyviä kuvia ja nykypäivänä sillä saa ainakin ihan yhtä hyviä.
Olympus XZ-1
Olympus tuli premium-pokkareihin hiukan muista myöhässä esitellessään XZ-1:n vuoden 2011 alussa kilpailemaan mm. Panasonicin LX5:n ja Canonin S95:n kanssa. Molemmat noista kilpailijoista olivat ehtineet jo edetä yhden mallisukupolven verran. Aikanaan Panasonic määritteli LX3:llaan koko premium-pokkarikategorian uusiksi ja onnistui kertaheitolla luomaan onnistuneen tuotteen Leica-brändättyine objektiiveineen. XZ-1:llä Olympus löi sitten pöytään valovoimaisemman objektiivin kuin kilpailijoillaan sekä kehutun jpeg kuvanlaatunsa. Ja tottakai kameran nimeen piti saada se X-kirjain. Itse en koskaan meinaa muistaa onko se XZ vai ZX, shampoolta se joka tapauksessa kuulostaa.
Faktoja
Kennon koko on 1/1.63" joka on siis vähän isompi kuin tavallisissa digipokkareissa ja se näkyy heti kuvanlaadussa. On se silti huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi M4/3:sissa. Linssi on 6-24mm Zuiko-brändätty zoomi joka vastaa kuvakulmaltaan suunnilleen kinarin 28-110 -millistä. Laajispäässä suurin aukko on f1.8 ja telepäässäkin vielä hienosti f2.5. Valovoimasta johtuen linssit ovat isommat kuin kilpailevissa muiden valmistajien malleissa. Kenno on kymmenen megapikseliä 4:3 muodossa ja herkkyyksiä tarjotaan välillä ISO 100 - 6400. Lyhin suljinaika on 1/2000 ja jos se ei riitä, löytyy koneesta vielä sisäänrakennettu kolmen aukon ND-suodin. Kamerassa on kuvanvakaajan lisäksi kaikki tavallinen tilpehööri ja vähän päällekin art filttereistä videokuvaan, kuten tyypillistä onkin. Mainitsemisen arvoista on vielä se että pokkari osaa ohjata Olympuksen langatonta salamajäjestelmää mutta vain TTL-tilassa (ei manuaali-).
Valmistaja ilmoittaa kameran kooksi 110.6 x 64.8 x 42.3 mm ja painoksi 275 g, joka ei ole pokkareiden pienimpiä mutta silti vielä taskukokoinen.
 |
| Liisankatu, Helsinki Olympus XZ-1, 6mm (28mm-e), f5, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Koska kyseessä on pokkari, en aikonutkaan yrittää puristaa viimeistä piirtoa kuvista ulos vaan kuvasin Program-moodissa kameran tekemää isointa jpegiä. Kuvanlaadun hiomiseen minulta löytyy parempiakin kameroita ja Olympuksen jpegit ovat varsin hyviä ihan sellaisenaankin kunhan ensin viitsii hakea itselleen sopivat asetukset kameraan. Itse päädyin kuvaamaan lähinnä mustavalkoista joista säädin kontrastin vielä miinus kakkoselle ja terävyyden miinus ykköselle. Molempia on helppo lisätä jälkikäteen tarvittaessa mutta vaikeampaa poistaa. Lisäksi valitsin "B&W filter"iksi keltaisen ja "Gradation"in asetukselle Auto, joka siis on Olympuksen versio DRO:sta.
Saatuani asetukseni kohdalleen P-moodissa siis linssin ympärillä oleva erinomainen säätörengas vaihtaa herkkyyttä. Yleensä pidän sitä Auto ISO:lla, joka ei juuri kahtasataa isompaa herkkyyttä uskalla valita vaan venyttää suljinaikoja sinne puolen sekunnin tietämille asti. Käsivaralta kuvatessa tällöin on syytä vaihtaa käsisäätöihin jotta saa kuvan aikaiseksi. Hiukan kohinaa on kuitenkin parempi kuin tärähtänyt kuva. Harmillisesti kamerassa ei ole "program shift"-toimintoa vaikka P-moodissa takaseinän rulla olisi sitä varten käytettävissä.
P-moodin lisäksi väänsin kameran joskus A-asentoon jos halusin valita merkittävästi kameran valitsemasta poikkeavan aukon. Tyypillisestihän pokkarilla ei juurikaan syväterävyyden kanssa kikkailla jolloin P on ihan perusteltu perusvalinta. Tallensin lopuksi säätöni kameraan Custom-asetukseksi (voi olisipa XZ-1:ssä mahdollista tallettaa niitä kaksi).
 |
| Perinteinen kameratestin kahvikuppikuva Kaffecentralen, Helsinki Olympus XZ-1, 7.41mm (n. 35mm-e), f3.5, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Valotusautomatiikka tuntuu varjelevan huippuvalojen puhkipalamiselta hankalammassa valossa jopa siinä määrin että kuvat alivalottuvat pahemman kerran, eli usein saa kompensaatiota kääntää plussan suuntaan harkintansa mukaan. Ja pelkästään takanäytöltähän ei kannata valotusta arvioida. Itse käänsin takanäytön kirkkautta himmeämmälle juuri tästä syystä. Kirkkaassa auringonpaisteessa saatan kääntää sen kyllä takaisin koska muutakaan etsintä ei ole.
Tavalliset pokkarikameran ongelmat tälläkin kameralla toki on, isommilla herkkyyksillä kuvissa on paljon kohinaa ja ne korkeimmat tarjolla olevat herkkyydet ovat kyllä lähinnä vitsi. Valovoimainen optiikka tosin auttaa hiukan heikommassa valossa ettei herkkyyttä tarvitse nostaa niin paljoa. Ja pienellä kennolla ja laajakulmaobjektiivilla syväterävyyttä riittää jo aukolla 1.8 ihan eri lailla kuin vaikkapa ns täyden kennon kameralla.
 |
| Kirkkaassa vastavalossakin saa yleensä vielä jonkinlaista kuvaa aikaiseksi mutta kyllä objektiivi on arka heijastuksille. Karhusaari, Espoo Olympus XZ-1, 6mm (28mm-e), f8, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Itselleni tärkeää oli se, että kamera kulkee helposti monessa mukana silloin kun isompaa kameraa ei viitsi tai halua otta mukaan. Tämä lienee pokkarikameran tärkein funktio muutenkin, ja sen paikan XZ-1 täyttää kivasti ilman että kuvanlaadusta tarvitsee kohtuuttomasti tinkiä, kiitos erinomaisen objektiivin ja hieman tavallista isomman kennon.
Pokkariksi säätimiä on ihan mukavasti, sillä linssin ympärillä olevan erinomaisen säätörenkaan lisäksi kameran takaseinässä on toinen rulla jolla voi säätää jotain muuta asetusta koskematta menuihin. Rullien funktiot eivät ole konfiguroitavissa vaan Olympuksen insinööri on päättänyt mitä mikäkin säädin tekee missäkin moodissa. Valinnat sinänsä ovat ihan loogisia eikä minulla ole niistä mitään muuta valittamista kuin aiemmin mainitsemani "program shift"in puute.
Takarullan yhteydessä on myös perinteinen neliosainen valitsin josta voi valita tarkennuksen, valotuksen korjailun, salamavalon ja laukaisun asetukset. Tarkennusvalintaa tuli käytettyä useammin kuin yleensä, sillä normitilassa kamera ei tarkenna kovinkaan lähelle vaan esimerkiksi ylläolevan kahvikupin kuvaamisessa piti jo valita macrotarkennus. Sen lisäksi on tarjolla vielä supermacro, joka yllätys yllätys tarkentaa vieläkin lähemmäksi. Supermacrotilassa ei voi sitten zoomata vaan polttoväli on ainoastaan se laajin 28mm-e. Lähin tarkennusetäisyys on silloin niin pieni että linssin ja kohteen väliin ei juuri valo mahdu paistamaan! Valittavana on myös kohdetta seuraava tarkennus, joka on peruspokkaritasoa eli ei kovinkaan ihmeellinen, ja käsitarkennus.
 |
| Olympus XZ-1, 6mm (28mm-e), f3.2, ISO 100 |
Kameraan saa kytkettyä Olympuksen erillisen sähköisen VF-2 tai VF-3 etsimen (saman kuin PEN-malleihin), joka on kiva asia mutta näyttää vähän hassulta koska etsin on niin suhteettoman suuri muuhun kameraan nähden. Takanäyttö sinänsä on hyvälaatuinen ja toimii auttavasti kirkkaassakin auringonpaisteessa. Tukevampi kuvausotehan oikean etsimen kanssa toki olisi.
Linssinsuoja pullahtaa irti kamerasta kun sen käynnistää. Tämä on hyvä ominaisuus jos on viitsinyt ripustaa suojuksen mukana tulevalla narunpätkällä kameraansa - eipähän tarvitse irrottaa ensin suojusta erikseen. Huono ominaisuus, jos ei ole ripustanut suojusta narulla ja käynnistää kameransa vaikkapa laiturilla. Mielestäni pokkareissa, isommissakin, olisi järkevää integroida linssinsuojus kameraan kiinteästi niinkuin pienemmissä yleensä onkin tehty. Kaupoista saa toki rahalla viritelmiä joilla vastaavan suojan saa ruuvattua tilalle.
Kansi, jonka takana on USB-johdon liitin on aika rimpula ja tuntuu siltä että jos sen kanssa ei ole varovainen se irtoaa ennemmin tai myöhemmin. Sääli, sillä muilta osin kamera tuntuu tosi tukevalta.
 |
| Olympus XZ-1, 16.63mm (n- 75mm-e), f4.5, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Loppujen lopuksi
Varauksetta suosittelisin tätä esimerkiksi OM-D:n tai PENin omistajalle kakkoskameraksi jos sellaista tarvitsee, sillä suunnilleen kaikki lisävarusteet sopivat sitten molempiin kameroihin (esimerkiksi se sähköinen lisäetsin, salamavalot, kaukolaukaisimet jne). Myös ainoaksi pokkariksi tämä on nykyhinnoilla paljon parempi valinta kuin kahden sadan euron uudet peruspokkarit vaikka uudemmissa olisikin enempi sitä megapikkelssiä.
Plussat:
- Erinomainen, skarppi ja valovoimainen optiikka (mihin kameraan saa 28-110/1.8-2.5 zoomin?)
- Pokkariksi hyvä kuvanlaatu kaiken kaikkiaan
- Käteensopiva ja helppokäyttöinen
- Vastinetta rahalle nyt tarjoushinnoilla
- Yhteensopivuus Olympuksen lisävarusteiden kanssa
- Ei erillistä laturia vaan akku ladataan kamerassa
- Program shiftin puute
- Linssinsuojus
- Taipumus alivalottaa kuvia
- Heikko konfiguroitavuus voi häiritä osaa käyttäjistä
maanantaina, huhtikuuta 01, 2013
Henri Cartier-Bresson Tukholman Fotografiskassa
Kävin pääsiäisenä Tukholmassa katsomassa Fotografiskassa olevan Henri Cartier-Bressonin näyttelyn. Tämä nimi tuskin kenellekään esittelyjä kaipaa, sen verran suuri ikoni on kyseessä. Näyttely on auki toukokuun 26. päivään saakka ja siellä kannattaa kyllä käydä. Suurin osa kuvista on tietenkin entuudestaan tuttuja kirjoista ja internetistä mutta tutuistakin kuvista löytyi uusia puolia kun pääsi katsomaan kunnollisia vedoksia. Ja löytyi sieltä seasta itselleni aikaisemmin tuntemattomiakin otoksia. Lisäksi muutamista kuvista oli esillä eri versioita, tai siis suunnilleen peräkkäisiä ruutuja samalta rullalta. Jos en väärin huomannut, kaikissa muissa kuvissa oli filmiruudun reunat vedostettu mukaan paitsi siinä kuuluisassa jossa ukkeli hyppää ison vesilätäkön yli. Kuvaaja itsehän oli varsin tarkka siitä ettei hänen kuviaan rajata vaan koko ruutu näytetään. Tämän näyttelyn kuvat on vedostettu HCB:n vielä eläessä ja hänen valvonnassaan joten jälki on mestarin itsensä hyväksymää. Filmiruudun reunoista hauska yksityiskohta näyttelyssä oli se, että hänen Kiinan-kuvissaan näkyi toisessa reunassa filmirullan rei'itys, kamera on selvästi valottanut ruudut hiukan "ohi" - Leica-laatuako vai väärin ladattu rulla?
Ripustus olisi voinut olla hiukan väljempikin, kuvia oli esillä paljon, yli 250 kappaletta ja ne oli aseteltu varsin tiiviisti. Muutamia suuria kuvia lukuunottamatta melkein kaikki olivat suunnilleen A3-kokoisia, tyylikkäästi vedostettuja, kaikki samanlaisissa yksinkertaisissa kehyksissä joissa itse pääasia eli kuvat pääsivät esille.
Jos vain aikaa on ennen toukokuun loppua, suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä, näitä näyttelyitä ei useinkaan ole mahdollista näinkään lähellä käydä katsomassa!
Fotografiska on hieno paikka ja pohjoismaiden suurin ja kaunein valokuvataiteen museo, joka on auki käytännössä joka päivä koko vuoden, ainoastaan juhannus- ja jouluaattot se pysyy suljettuna. Ja tavallisista museoista poiketen se on auki illalla aina vähintään yhdeksään saakka! Siellä kannattaa ehdottomasti poiketa jos sattuu Tukholmassa käymään, sillä ainakin tähän asti valikoimassa on ollut ehdottomien huippunimien näyttelyitä. HCB:n näyttelyn kanssa samanaikaisesti tarjolla oli myös Ruud van Empelin ja Anna Clarénin näyttelyt, jotka eivät tällä kertaa onnistuneet allekirjoittanutta sytyttämään samalla tavalla.
 |
| Fotografiska sijaitsee suurin piirtein siinä mihin Viking Line parkkeeraa Tukholmassa. |
sunnuntai, maaliskuuta 24, 2013
Päivän kuva
 |
| Koira ja voimala Suomenoja, Espoo Sony A57, 35mm, f8, ISO 100 |
maanantaina, maaliskuuta 18, 2013
Testissä Sony DT 35mm f1.8 - yhden objektiivin taktiikalla
Testattavana on siis ollut Sonyn "easy choice" -sarjan 35-millinen objektiivi mallimerkinnältään SAL35F18. Objektiivi on DT-sarjaa eli sen piirtoympyrä kattaa vain APS-C-kokoisen kennon. Jos kakkulan ruuvaa kiinni täyden kennon Sony-runkoon, kamera vaihtaa automaattisesti kroppimoodiin.
35 milliä kroppirungolla vastaa kuvakulmaltaan suurinpiirtein sitä kaikkien peruslasien äitiä eli 50-millistä, jollainen aikoinaan tuli kaikkien järjestelmäkamerarunkojen kittiputkena ennen zoomien esiinmarssia.
 |
| Sony DT 35mm 1.8 on varsin sopusuhtainen A57:n nokalla |
Sony DT 35mm 1.8 faktat
Polttoväli on siis 35mm ja aukkoväli 1.8 - 22, suodinkierre 55mm (sama kuin esimerkiksi aiemmin mainitsemassani dynaamisessa duossa) joka ei pyöri tarkennettaessa. Lähin tarkennusetäisyys on n. 22 senttiä kennolta jolloin kuvaussuhteeksi tulee noin 1:4 joka on jo oikein hyvä melkein kaikkeen, tosin työskentelyetäisyys linssinsuojuksesta kohteeseen on silloin enää reilu viisi senttiä eli perhoset todennäköisesti ehtivät lehahtamaan pakoon ennen kuvan ottamista. Eikä siihen väliin enää paljon valoakaan mahdu. Objektiivin pituus on viitisen senttiä ja halkaisija seitsemän. Paketissa tulee mukana molemmat tulpat ja muovinen vastavalosuoja joka on sekin yllättävän iso. Tärkein fakta on kuitenkin se, että tätä objektiivia löytää silloin tällöin alennuksessa kahdella sadalla eurolla joka on suorituskykyyn nähden erittäin edullinen hinta.
 |
| Sony A57, 35mm, f8, ISO 100 |
Yllätyin taas kerran kuinka hyvin 50-millisen kuvakulma sopii silmälleni, melkein alusta lähtien osasin ottaa sen askeleen eteen tai taakse jo ennenkuin nostin kameran silmälleni ja rajaus oli aina suunnilleen niinkuin oletinkin. Tämä on objektiivilta mukava ominaisuus, sillä kuvaaminen tuntuu heti luontevalta. Jos kuvakulma on liian laaja, joutuu aina menemään lähemmäksi ja jos liian tiukka pitää peruuttaa. Olen aiemmin pitänyt erityisesti 40-millisistä ja viisikymppinen tuntuu vielä itselläni mahtuvan samaan kategoriaan.
 |
| Sony A57, 35mm, f8, ISO 200 |
Kirkkaassa auringonpaisteessa kurmotin kakkulaa monenlaisissa vastavalotilanteissa ja se pärjäsi kerrassaan mainiosti - tämä putki ei ole ollenkaan herkkä heijastumille vastavalossa, kunhan muistaa ruuvata vastavalosuojan paikoilleen. Jopa kirkkaana pojottavan auringon ollessa kuvassa hohtavien hankien kanssa kontrasti säilyy hyvänä. Tästä täydet pisteet siis.
 |
| Sony A57, 35mm, f8, ISO 100 |
 |
| Sony A57, 35mm, f8, ISO 100 |
Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä objektiivi on joka pennin arvoinen eikä sen hankintaa kannata jäädä arpomaan. Jos 50mm-e kuvakulma vaan kiinnostaa, on tässä kroppikennoiselle Sony-kuvaajalle melkeinpä pakko-ostos, niin hyvä hinta-laatusuhde mielestäni on. Etenkin aloittelevalle harrastajalle jonka ainoa objektiivi on kameran mukana tullut kittizoomi tämä objektiivi tarjoaa aivan eri tason kuvanlaatua varsin kohtuullisella investoinnilla - hyvä objektiivi on aina parempi sijoitus kuin uudempi runko jossa on enemmän megapikseleitä! Ainoa asia joka jäi arveluttamaan on kakkulan kestävyys kovassa käytössä ja vasta ajan kanssa selviää miten se pärjää. Joka tapauksessa luulen että siirryn ainakin hetkeksi Sonyn kanssa yhden objektiivin taktiikkaan!
 |
| Sony A57, 35mm, f8, ISO 100 |
- Erittäin terävä hiukan himmennettynä
- Hyvä kontrasti myös vastavalotilanteissa
- Kevyt ja pienikokoinen
- f1.8 valovoima
- Hinta/laatu-suhde kohdallaan
- Muovinen rakenne, kestääkö kovaa käyttöä?
 |
| Sony A57, 35mm, f11, ISO 100 |
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)