Mitä jos sittenkin JPEG?

Kaikki itseään kunnioittavat tai mistään mitään tietävät kuvaavat tietenkin kaikki kuvansa raakaformaatissa eli RAWina, eikös niin? Aiheesta on kirjoitettu paljon, paitsi Internetissä niin myös paperilla ja tämä tuntuu olevan yleisesti hyväksytty totuus. Jpegiä kuvaavat vain laiskat asioista mitään tietämättömät maallikot.

Joitakin vuosia sitten asia oli varmasti juuri näin, mutta maailma muuttuu. RAWien kanssa puljatessa kuvaajalla on enemmän hommia tiedossa ennen kuin kuva on julkaistavissa vaikkapa nettiin tai kavereille. Lisäksi raakakuvat vievät tietenkin enemmän tilaa muistikorteilla ja kovalevyillä - tämä vika on kyllä pienenemään päin kun tallennustilan hinta putoaa koko ajan. Joissain kameroissa pienempien tietomäärien siirtely tarkoittaa myös nopeampaa sarjakuvaamista ja kyllähän raakakuvien lataaminen ja käsittely vaatii tietokoneeltakin enemmän puhtia kuin jiipekkien pyörittely.

Tärkein juttu on kyllä mielestäni se, että viime vuosina kamerainsinöörit ovat käyttäneet tuhottoman paljon kahvia ja vaivaa kameroiden jpeg-muunnosten parantamiseen ja usein huomaan tekeväni käsin raakakuville ihan samoja temppuja joita kamera osaisi tehdä minulle automaattisesti. Kohinanpoistoa, terävöittämistä, varjojen avaamista, sävysäätöjä. Työnkulku nopeutuu kun kaikki onkin tehty valmiiksi!

Olympus OM-D:n jpegiin lisäsin vain sävytyksen
Panasonic/Leica 45mm macro

Kaiken edellä mainitun lisäksi jpeg on jo niin laajalle levinnyt standardi että ohjelmia joilla jpeggejä voi katsella löytyy varmasti tulevaisuudessakin eri käyttöjärjestelmille. Saako valmistajan X kameran Y raakakuvia avattua kymmenen vuoden päästä? Jos saa, niin todennäköisesti käytettävissä on silloin parempi prosessointi jolloin RAWista saa ehkä irti enemmän. Mutta esimerkiksi viime aikojen kirjoittelun perusteella en lähtisi veikkaamaan Fujin raakaformaattien tuen puolesta kovinkaan pitkälle..?

Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole

Raakakuvien puolustamiseksi on toki sanottava että esimerkiksi valkotasapainon kanssa pitää olla tarkempana jpegiä kuvatessa, raakakuvia voi rauhassa ampua auto-wb:llä ja korjailla valkotasapainot kohdalleen sitten kotona. Ja kyllähän raakakuvista saa irti enemmän sävyjä mielensä mukaan, jpeg tarjoaa vähemmän työstämisen varaa.

Jpeg onkin ikäänkuin lähempänä diafilmille kuvaamista jossa kaikki pitää saada kohdalleen jo kuvatessa eikä virhemarginaalia mm. ylivalottamisen suhteen juurikaan ole. Valkotasapaino pitää asettaa/mitata kohdalleen jo kuvatessa. Negatiivifilmillä sitten on enemmän varaa korjailla asioita vielä jälkikäteen vedostettaessa.

Poro pihalla, Kilpisjärvi 2012
Kesälomalla näppäilin Sony a57:lla ja kittizoomilla jpegiä koska
minulla ei ollut vielä tukea raakaformaatille.

Kokeillaan

Itse olen ajatellut että vuonna 2013 yritän tosissani hyödyntää kameroiden jpeg-ominaisuuksia ja koitan löytää omaa silmääni miellyttävät valmiit säädöt kuviini. Kun tämän matopurkin aukaisee niin huomaa kuinka paljon siinä kamerassa niitä säätöjä ja mahdollisuuksia onkaan.

Mutta jpegiä kuvaamalla kuvia voisi jakaa vaikka suoraan kamerasta/muistikortilta toisillekin ilman raakakuvien käsittelysoftaa. Haaveena olisi varsinkin löytää sellaiset mustavalkokuvan asetukset joilla homman saisi suunnilleen kohdalleen jo kamerassa - se vähentäisi jälkikäsittelyn määrää ja vaivaa huomattavasti. Jos kamerassa olisi valmiina ikään kuin kaksi "filmiä" niin se riittäisi minulle. Toinen saisi olla sellaista viisikymppistä Velviaa ja toinen jotain sävykästä mustavalkoista. Vai pitäisikö sittenkin pitää vyö ja henkselit ja kuvata RAW+JPG -moodissa?

Sähköinen etsinkin jeesaa jpeg-kuvaajaa kun valitun "filmin" ominaisuudet näkee suoraan kuvatessa toisin kuin optisen etsimen kanssa.

Mutta, kumpaa sinä mieluummin teet, otat kuvia vai jälkikäsittelet niitä?